Näyttökuva 2012-11-23 kohteessa 14.03.
Search
  • Alfa Omega Loviisa

JÄRISYTTÄVÄ ARMO


Elämässä voi tulla monenlaisia yllätyksiä. Muistan kun tulin valituksi ensimmäiseen työpaikkaani. Haastatteluun oli kutsuttu minua paljonkin kokeneempia ja monipuolisempia osaajia. Itse haastattelussa vielä takeltelin jännityksestä. Ajattelin, että ei tule tästä työpaikkaa minulle. Näkevät lävitseni. Paremmat ajavat ohi. Eikä kisa ole edes tiukka. Haastattelusta lampsin nuoren perheeni luo itseäni välillä sättien. Ajattelin: no oikeushan siinä toteutuu-parempi ja kokeneempi pärjää. Kun puhelin sitten soi päivän päästä illalla, en ollut uskoa viestiä todeksi. Jostakin syystä, jota en kyennyt jäljittämään, minut oli valittu. Pidin sitä kuin armosta saatuna lahjana.


Ansiotta, ilman vastiketta saatu lahja, ei aivan automaattisesti tule vastaanotetuksi lahjana. Meille ihmisille kun on niin luontaista ajatella, että ”ilmaisia lounaita ei ole” tai ” yes, yes, but where is the hook ?” . Jossain on kuitenkin koukku. Keskikouluikäisenä kiertelin Tampereen rautatieaseman lähikortteleissa kaverini kanssa. Tehtävämme oli jakaa Oil of Ulay-käsirasvan ilmaisnäytepulloja ovelta ovelle. ”Päivää, meillä olisi ilmaisia käsirasvapulloja, olkaa hyvä!” Yllätykseksemme monet vastasivat meille: Mä en osta kyllä mitään, mulla ei nyt ole varaa tms. Ei auttanut aina edes sanan ILMAISIA painottaminen. Se ällistytti meitä. Eikö meitä oteta todesta vai onko niin noloa ottaa ilmaisnäyte vastaan? Vai eivätkö ihmiset vain kuuntele?


Evankeliumin kertomuksessa Jeesus kuvaa myös yllätystä. Isäntä etsii moneen otteeseen työläisiä pestattavaksi viinitarhaansa. Silloiset pätkätyöpestit olivat yleensä vain päivän pituisia. Toiset saavat pestin aamulla, toiset keskipäivän aikaan ja jotkut aloittavat työnteon vasta myöhään iltapäivällä. Illan tultua isäntä kokoaa työmiehet palkanmaksua varten. Kaikille maksetaan saman suuruinen palkka. Koko päiväpalkan saavat myös ne työmiehet, jotka tulivat vain tunniksi pariksi töihin. Pitempään tai koko helteisen päivän töitä tehneet odottivat saavansa enemmän palkkaa kuin viimeisenä tulleet. Mutta hekin saavat kukin denarin. Tämä herätti närästystä. Menettely ei käy oikeudentajuun. Kertomus ei sovi työmarkkinaneuvotteluiden malliesimerkiksi. Tältä pohjalta ei varmaan syntyisi yhteiskuntasopimusta. Isäntä ei näytä noudattavan demokraattista työvoimapolitiikkaa. Sekä kertomusta edeltävänä että päättävänä toteamuksena on Jeesuksen sanat: monet ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiseksi.

Jeesus haluaa soittaa meille äänekästä herätyskelloa: Jumalan valtakunnassa eivät päde inhimilliset ansaitsemisperiaatteet. Jumala ei (onneksi!) ole sellainen kuin me ihmiset.


En tiedä minkä kaltaisessa elämäntilanteessa juuri tällä hetkellä olet. Millaisia yllätyksiä hyviä tai ikäviä juttuja olet kokenut. Millaista painetta tai pelkoa, epävarmuutta koet.

Sinusta voi tuntua samalta, mitä Leevi & Leavings laulaa kappaleessaan ”Elina, mitä mä teen?”

Eikö elämässä riitä mikään - eikö hellittäisi hetkeksikään jatkuva paine -

kuinka usein täällä turpiin saakaan - kuinka nopeasti katoaakaan rahat ja maine…”

Epävarmuus tulevaisuudesta, jatkuva sinnittely toimeentulon rajamailla, pelko töiden loppumisesta, kovat työpaineet, mieletön muutosten pyörre, maailman myllerrysten vyöryminen kotiovillemme ravistelee tämän ajan ihmistä. Mistä ottaa tukeva ote? Mikä pysyisi vakaana paikallaan, jotta sen päällä voisi turvallisesti levätä? Yhä useampi keskellämme kokee, että ote elämän peruspilareista, työstä, toimeentulosta




Yhdestä asiasta voimme kuitenkin olla tässä ja nyt varmoja: Meillä on Taivaallinen Isä, joka ei tuomitse meitä, mittaa riittävyyttämme, laske ansioitamme. Hän on päättänyt armahtaa meidät ehdoitta. Saamme hänen varauksettoman hyväksyntänsä aivan riippumatta siitä, millaisia olemme ja mitä olemme tehneet tai jättäneet tekemättä. Jumalan Sana todistaa, ettei kukaan ihminen, onnistuneinkaan, ansaitse Jumalan armoa. Olemme kaikki harhailleet pois Jumalan luota. Mutta Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille (Tiit.2:11) Herra sanoo: ”Vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty (Jes.54:10). Raamatun ehkä kuuluisimmassa kertomuksessa kaiken isänsä perinnön sikaillut tuhlaajapoika saa palatessaan isän kotiin sydämellisen vastaanoton. Isän armahtavaa rakkautta kuvataan voimakkaimmalla kreikan sanalla, mitä kielestä löytyy. Ansioton, kaiken tuhlannutkin saa armon. Isän toiminta saa voimakasta kritiikkiä elämässä siistimmin eläneeltä vanhemmalta veljeltä. Mutta Isä järjestää vielä juhlatkin, koska kadoksissa ollut poika on palannut kotiin. Tällainen on Taivaallinen Isämme. Hän ei neuvottele armostaan kenenkään kanssa. Hän saa tehdä omallaan, mitä tahtoo.

Tänään tässä ja nyt Jeesus sanoo sinulle, meille kaikille: ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon.” (Matt.11:28)



(J)armo Sihvonen





28 views

Recent Posts

See All