Näyttökuva 2012-11-23 kohteessa 14.03.
Search
  • Alfa Omega Loviisa

Neljäs käsky

Updated: Mar 9

Olemme tähän mennessä oppineet kolme ensimmäistä Jumalaan suuntautuvaa käskyä. Häneen on ensinnäkin luotettava koko sydämestä, häntä on pelättävä ja rakastettava elämämme kaikissa vaiheissa. Toiseksi: hänen pyhää nimeään ei saa väärinkäyttää valheisiin tai muihin pahuuksiin, vaan sitä on käytettävä Jumalan ylistämiseksi, lähimmäistemme ja oman itsemme hyödyksi ja autuudeksi. Kolmanneksi: juhla- ja lepopäivinä on ahkerasti käsiteltävä ja opetettava Jumalan sanaa, jotta se saisi antaa suunnan kaikille tekemisillemme ja koko elämällemme. Nyt seuraavat seitsemän lähimmäisiimme kohdistuvaa käskyä, joista ensimmäinen ja tärkein on: Kunnioita isääsi ja äitiäsi Jumala on antanut isän ja äidin tehtävälle erityisarvon, joka ylittää kaiken muun arvon ja aseman, missä ihminen voi olla. Hän ei käske vain rakastaa, vaan myös kunnioittaa vanhempia. Veljiä, sisaria ja ylipäänsä lähimmäisiä koskevista Jumalan käskyistä suurin on se, että heitä on rakastettava. Hän siis erottaa isän ja äidin kaikista ihmisistä maan päällä ja asettaa heidät rinnalleen. Kunnioittaminen on näet paljon suurempi asia kuin rakastaminen, koska siihen ei sisälly pelkästään rakkautta, vaan myös majesteettiin kohdistuvaa kuuliaisuutta, nöyryyttä ja pelkoa. Hän ei myöskään käske vain puhutella vanhempia ystävällisesti ja kunnioittavasti, vaan ennen kaikkea ilmaista ja osoittaa sekä ajatuksin että teoin, miten suuressa arvossa heitä pidetään, nimittäin Jumalan jälkeen kaikkein ylimpinä. Sillä sitä, jota on koko sydämestä kunnioitettava, on pidettävä todella suuressa arvossa. Nuorten mieleen on siis pantava, että heidän tulee pitää vanhempiaan Jumalan sijaisina ja ajatella, että he yhtä kaikki ovat isä ja äiti, jotka Jumala on antanut, miten vähäpätöisiä, köyhiä, raihnaisia tai omituisia he sitten ovatkin. Hairahdusten ja virheiden vuoksi heitä ei saa lakata kunnioittamasta. Sen vuoksi ei pidä kiinnittää huomiota siihen, millaisia he ovat ihmisinä, vaan Jumalan tahtoon ja hänen luomakuntansa järjestykseen. Jumalan silmissä me kaikki tosin olemme samanarvoisia, mutta ihmisten kesken emme tule toimeen ilman erilaisuutta ja järjestykseen kuuluvaa eriarvoisuutta. Sen vuoksi on pidettävä Jumalan käskynä myös sitä, että sinä olet poikana isällesi kuuliainen ja alistut hänen käskyvaltaansa.




Sinun on siis opittava, mitä tämän käskyn vaatima vanhempien kunnioittaminen merkitsee. Heitä on ensinnäkin pidettävä kaikkein suurimmassa arvossa, kalleimpana aarteena maan päällä. Toiseksi heidän edessään on myös pidettävä kieli kurissa: ei saa tiuskia, ei huutaa päin silmiä eikä kinastella, vaan on annettava heidän olla oikeassa ja pysyttävä vaiti, vaikka he menisivätkin liian pitkälle. Kolmanneksi heille on osoitettava kunnioitusta myös teoin ja koko elämälle, niin että palvelemme, autamme ja elätämme heitä, kun he ovat vanhoja, sairaita, raihnaisia tai köyhiä. Tätä kaikkea ei tule tehdä vain halukkaasti, vaan myöskin nöyrästi ja osoittaen kunnioitusta, aivan kuin Jumalalle. Sillä se, joka tietää, miten heitä on arvostettava, ei anna heidän kärsiä hätää eikä nälkää, vaan nostaa heidät rinnalleen ja yläpuolelleen sekä jakaa heille omastaan mahdollisuuksiensa mukaan. Huomaa sitten tarkasti, miten tässä on annettu lasten suoritettavaksi suuri, hyvä ja pyhä tehtävä, jota valitettavasti kuitenkin pahasti halveksitaan ja vähätellään. Kukaan ei huomaa, että Jumala on niin käskenyt tai että se on Jumalan pyhä sana ja opetus. Sillä sen, mitä Jumala käskee, täytyy olla monin verroin jalompaa kuin mikään, mitä itse kykenemme keksimään. Ja koska Jumalaa suurempaa ja parempaa opettajaa ei löydy mistään, ei myöskään ole olemassa parempaa opetusta, kuin minkä hän itse antaa. Hän opettaa ylenpalttisesti, mitä on tehtävä, mikäli aiotaan harjoittaa oikeita hyviä tekoja, ja käskemällä niitä tekemään hän osoittaa, että ne miellyttävät häntä. Jos siis Jumala käskee tällaista eikä tiedä mitään parempaa, en minäkään ikinä kykene parempaa keksimään. Jumala on asettanut ja määrännyt sen heti omaan majesteettiinsa kohdistuvan kuuliaisuuden jälkeen seuraavalle sijalle. Jos kerran Jumalan sana ja tahto tapahtuvat ja toteutuvat, mikään ei saa olla arvokkaampaa kuin vanhempien sana ja tahto. Kuitenkin myös sen on alistuttava kuuliaiseksi Jumalalle, eikä se saa johtaa ristiriitaan edellisten käskyjen kanssa. Iloitse siksi sydämesi pohjasta ja kiitä Jumalaa siitä, että hän on sinut valinnut ja suonut sinulle arvon tehdä hänelle näin kallisarvoisia ja mieluisia tekoja. Vaikka muut pitävätkin niitä vähäpätöisinä ja halveksittavina, pidä sinä niitä suurena kalleutena, ei siksi, että me vanhemmat olisimme arvokkaita, vaan siksi, että se sisältyy pyhään aarteeseen eli Jumalan sanaan ja käskyyn. Yli kaiken sen mitä edellä on sanottu, tulisi meitä tämän käskyn noudattamiseen kannustaa myös sen, että Jumala on siihen liittänyt ihanan lupauksen. Hän sanoo: "Että kauan eläisit siinä maassa, jossa asut." Päättele tästä itse, miten vakavasti Jumala suhtautuu tähän käskyyn. Hän ei ilmaise vain, että on siihen mieltynyt, että se tuottaa hänelle suurta iloa, vaan se on myös hyödyttävä meitä ja koituva parhaaksemme, jotta voisimme viettää hiljaista ja hyvää, kaikin tavoin rikasta elämää. Tämän vuoksi pyhä Paavalikin sitä niin painokkaasti tähdentää ja ylistää Efesolaiskirjeen 6. luvussa sanoen: "Tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus: 'että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä'." Sillä vaikka muihinkin käskyihin sisältyy lupaus, se ei kuitenkaan minkään muun yhteydessä ole näin selvä ja nimenomainen. Nyt siis tiedät, millainen palkka seuraa sitä, joka noudattaa tätä käskyä. Häneltä ei tule puuttumaan hyviä päiviä, onnea eikä menestystä. Toisaalta tiedät myös rangaistuksen, joka kohtaa tottelematonta. Hän menehtyy sitäkin nopeammin saamatta elämästään mitään iloa. "Kauan eläminen" ei nimittäin Raamatun mukaan merkitse vain päivien runsautta, vaan myös kaikkea sen omistamista, mikä kuuluu pitkään ikään, kuten terveys, puoliso ja lapset, ravinto, rauha ja hyvä hallitus. Ilman niitä ei tästä elämästä voida iloiten nauttia eikä se voi kestää pitkään. Kunnollisilla ja tottelevaisilla taas on siunaus: he elävät pitkään kaikessa rauhassa ja näkevät lastenlapsensa, kuten edellä on sanottu, "aina kolmanteen ja neljänteen polveen". Tämän käskyn yhteydessä tulee edelleen puhua kaikenlaisesta kuuliaisuudesta, joka kohdistuu esimiehiin, niihin, joiden tehtävä on käskeä ja hallita, sillä vanhempien esivalta-asemasta virtaa ja levittäytyy kaikki muu valta. Näin siis kaikki vallankäyttäjät edustavat vanhempia, ja näiltä heidän on saatava valtuutus hallitsemiseensa. Näin siis kaikki isännän valtapiiriin kuuluvat on velvolliset samaan kuin lapsi isäänsä ja äitiänsä kohtaan. Palvelusväen on siksi huolehdittava siitä, etteivät pelkästään tottele isäntiään ja emäntiään, vaan myös kunnioittavat heitä kuin omaa isäänsä ja äitiänsä sekä tekevät mielellään ja iloiten eivätkä pakosta ja vastentahtoisesti kaiken, mitä tietävät itseltään odotettavan. Jos kurja kansa saataisiin käsittämään tämä asia, niin palvelustyttö kyllä hyppelisi sulasta riemusta, ylistäisi ja kiittäisi Jumalaa. Kunnollisella työllä, josta hän muutoinkin saa elatuksen ja palkan, hän keräisi haltuunsa aarteen, jollaista ei ole kenelläkään, vaikka olisivat pyhimpien arvossa. Jos tottelet häntä, olet hänen rakas lapsensa, mutta jos halveksit kuuliaisuutta, saat myös palkaksesi turmion, kurjuuden ja sydämen tuskan. Samoin on puhuttava myös kuuliaisuudesta, joka kohdistuu maalliseen esivaltaan. Sehän sisältyy kaikkinensa, kuten sanottu, isän kutsumukseen ja ulottuu erittäin laajalle. Eihän tässä ole kysymys vain yksittäisestä isästä, vaan hallitsija on isä yhtä monelle kuin hänellä on alamaisia. Sillä Jumala antaa ja säilyttää meille ravinnon, kodin ja konnun, suojan ja turvallisuuden hallitsijoiden välityksellä aivan kuin he olisivat vanhempia. Joka siis näin on kuuliainen, altis palvelemaan ja avulias sekä tekee mielellään kaiken, mitä kunnioittaminen vaatii, hän tietää miellyttävänsä Jumalaa ja saavansa palkaksi iloa ja onnea. Jos taas hän ei tahdo tehdä sitä sydämensä halusta, vaan halveksii sitä, asettuu poikkiteloin tai ryhtyy metelöimään, hänen on syytä tietää, ettei saa osakseen hiventäkään armoa eikä siunausta. Jos edes kerran suostuisimme kuulemaan, miten mieluisia tuollaiset teot ovat Jumalalle ja miten runsas palkka niistä seuraa, niin kokisimme elävämme sulassa rikkauden tulvassa ja tuntisimme omistavamme kaiken, mitä sydämemme kaipaa. Mutta koska Jumalan sanaa ja käskyä pidetään perin juurin vähäarvoisena, aivan kuin jonkun petollisen lavertelijan puheena, niin katsotaanpa vain, onko sinussa miestä sitä uhmaamaan. Mahtaakohan Jumalan olla kovinkaan vaikeaa rangaista sinua? Sen vuoksi eläisit toki paljon paremmin osanasi Jumalan suosio, rauha ja onni kuin epäsuosio ja onnettomuus. Eikö maailma sinunkin mielestäsi ole nykyisin niin täynnä uskottomuutta, häpeää, kurjuutta ja murhaa juuri siksi, että jokainen tahtoo olla oma herransa ja vapaa kuin keisari, kenellekään mitään antamatta, ja tekee kaiken, mitä mieleen juolahtaa? Siksi Jumala rankaisee roistoa toisella roistolla. Olemme siis kuvailleet tämän käskyn yhteydessä kolmenlaisia isiä, ensiksi niitä, joiden lihaa ja verta me olemme, toiseksi isäntiä ja kolmanneksi maan isiä. Mutta niille, jotka pitävät Jumalan tahdon ja käskyt silmissään, kuuluu lupaus. Kaikki, minkä he käyttävät maallisten ja hengellisten isiensä hyväksi, korvataan heille runsaasti ei leivällä, vaatetuksella ja rahalla vuodeksi tai pariksi, vaan pitkällä iällä, elatuksella ja rauhalla sekä ikuisella rikkaudella ja autuudella. Tee sen vuoksi vain mitä sinun kuuluu tehdä ja jätä elatuksesi ja tarpeittesi täyttäminen Jumalan huoleksi. Koska hän on sen luvannut eikä ole vielä milloinkaan valehdellut, ei hän valehtele sinullekaan. Tämän pitäisi todella innostaa meitä ja saada sydämemme sulamaan halusta ja rakkaudesta niitä kohtaan, joita olemme velvolliset kunnioittamaan, niin että nostamme kätemme iloisesti kiittämään Jumalaa, joka on antanut meille tällaisen lupauksen. Sen mukaisesti meidän on riennettävä aina maailman ääriin asti. Sillä vaikka koko maailman yhdistäisi voimansa, se ei kykenisi hetkeksikään pidentämään elämäämme eikä antamaan meille maasta leivän muruakaan. Mutta Jumala voi ja tahtoo antaa sinulle ylenpalttisesti kaikkea, mitä sydämesi haluaa. Joka tällaista halveksii ja antaa sen mennä menojaan, on kerta kaikkiaan arvoton kuulemaan yhtään Jumalan sanaa. Hänhän on antanut ja uskonut haltuumme lapsia sitä varten, että kasvattaisimme ja hallitsisimme heitä hänen tahtonsa mukaisesti. Eivät he muutoin isää tai äitiä tarvitsisi. Jokaisen on siksi tiedettävä, että hän on Jumalan armon menettämisen uhalla velvollinen kasvattamaan lapsensa ennen kaikkea jumalanpelkoon ja Jumalan tuntemiseen. Jos näin tehtäisiin, Jumala myös siunaisi meitä runsaasti ja antaisi meille armon kasvattaa maalle ja kansalle hyödyllisiä ihmisiä, lisäksi vielä kunnollisia hyvin kasvatettuja kansalaisia, siveitä ja toimekkaita naisia, jotka siten kykenevät kasvattamaan kunnon lapsia ja palvelusväkeä. http://tunnustuskirjat.fi/ik/4kasky.html Tämä Martin kirjoitus kannattaa lukea lyhentämättömänä. Kunnioitus on asia, joka vaatii omien asenteiden ja sydämen vartiointia, ettemme päästäisi epäkunnioittavia ja arvostelevia ajatuksia tekemää pesää mieleemme. Pahoja ajatuksia seuraa helposti myös pahat sanat. On helppo lähteä arvostelemisen ja valittamisen valtavirtaan. Jumala on asettanut yläpuolellemme vajavaisia ihmisiä. Jokainen ihminen on kunnioituksen arvoinen. Jokainen ihminen tekee virheitä. Jos henkilö on minun yläpuolellani virkamiehenä tai hallitsijana, työpaikkani esimiehenä tai perheeni vanhempana - minun on kunnioitettava häntä ja hänen tahtoaan. Kunnioitus auktoriteetteja kohtaan ja kielen pitäminen kurissa tuo Jumalan suosion ihmisen elämään. On mahdollista olla eri mieltä asioista ja silti käyttäytyä kunnioittavasti. Luther muistuttaa kirjoituksessaan painokkaasti myös vaihtoehtoisista seuraamuksista niille, jotka eivät kunnioituksesta piittaa. Kelvottomat hallitsijat voivat olla Jumalan kuritusta kunniatonta kansaa kohtaan. Kirjasi Petri




58 views

Recent Posts

See All