Älä varasta
Oman itsesi ja aviopuolisosi jälkeen on sinua lähinnä ajallinen omaisuus. Myös sitä Jumala tahtoo varjella. Hän on antanut käskyn, ettei kukaan saa riistää lähimmäiseltään hänen omaisuuttaan eikä kajota siihen. Varastaminen on näet juuri sitä, että toinen ottaa toisen omaa vääryydellä haltuunsa. Sitä on lyhyesti sanoen kaikki ja kaikenlaisissa liiketoimissa lähimmäisen kustannuksella saavutettu etu. Tämä on todella yleinen ja laajalle levinnyt pahe, mutta niin vähän siihen on kiinnitetty huomiota ja sitä pidetty silmällä, että se on riistäytynyt suoranaiseksi tulvaksi. Jos pitäisi hirttää kaikki ne, jotka ovat varkaita, vaikka eivät itseään sellaisina pidä, maailma kyllä nopeasti autioituisi ja kohta olisi pulaa sekä pyöveleistä että hirsipuista. Sillä juurihan sanoimme, ettei varastamista ole vain rahakirstujen ja taskujen tyhjentäminen. Se on levinnyt myös torille, työpajoihin, lyhyesti sanoen kaikkialle, missä käydään kauppaa ja missä rahaa otetaan ja annetaan tavaran tai työn vastikkeeksi.
Jotta tavallinen kansa ymmärtäisi asian, käytämme hiukan kouriintuntuvampaa esimerkkiä. Siitä pitäisi käydä ilmi, miten oivallista väkeä me olemme. Talon palveluskunta ei hoida tehtäviään uskollisesti, vaan joko tekee vahinkoa tai antaa vahingon sattua, vaikka voisi sen hyvinkin estää, tai hoitaa muutoin veltosti ja laiminlyöden isäntänsä ja emäntänsä omaisuutta.
Saman sanon myös käsityöläisistä, työläisistä ja päiväpalkkalaisista, jotka toimivat oman päänsä mukaan eivätkä tiedäkään, miten parhaiten ihmisiä puijaisivat. Työnsä he tekevät hutiloiden ja petkuttaen. Kaikki nämä ovat paljon ilkeämpiä kuin varas, joka voidaan torjua lukoilla ja salvoilla.
Tämä riittäköön siitä, mitä varastaminen merkitsee. Sitä ei siis pidä käsittää liian ahtaasti, vaan sen on annettava ulottua kaikkeen, missä olemme lähimmäistemme kanssa tekemisissä. Tapamme mukaan kiteytämme vielä lyhyesti tämänkin käskyn sisällön.
Siinä ensinnäkin kielletään tekemästä lähimmäiselle vahinkoa ja vääryyttä, jota on kaikki mahdollinen omaisuuden ja tavaran hävittäminen, viivästyttäminen ja pidättäminen. Eikä se vielä riitä, että tuollainen evätään ja että sitä ei sallita, vaan sitä on käytävä myös ehkäisemään ja torjumaan.
Toiseksi siinä käsketään lisäämään lähimmäisen omaisuutta ja korjaamaan sen vahinkoja. Jos hän kärsii hätää, häntä on autettava, hänelle annettava ja lainattava, mitä hän tarvitsee, olipa hän sitten ystävä tai vihollinen.
Jos joku etsii ja kaipaa hyviä tekoja, jotka olisivat Jumalalle erityisen mieluisia ja otollisia, niin tässä niitä on tarjolla yllin kyllin. Jumala on ylenpalttisessa armossaan liittänyt niihin suuren siunauksen. Hän on luvannut korvata meille runsain määrin ne ystävänpalvelukset, jotka teemme lähimmäisemme hyödyksi. Opettaahan kuningas Salomo juuri näin Sananlaskujen kirjan 19. luvussa: "Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa."
Jumalassa sinulla on tosi rikas Herra. Hänen hyvyytensä varmasti riittää sinulle, eikä hän salli sinun kärsiä minkäänlaista heikkoutta eikä puutetta. Näin voit omatunto iloisena nauttia sata kertaa enemmän kuin sinun olisi mahdollista kaiken petoksella ja epärehellisyydellä haalimasi keskellä. Se joka ei huoli tällaista siunausta, löytää kyllä edestään riittämiin vihaa ja onnettomuutta.
Lutherin tekstin lyhensi Petri.
Martin kirjoituksiin ei kannata loukkaantua. Teksti sisältää paljon hyviä ohjeita ja kehotuksia. Teksti on toki tiukkaa, siinä viitataan usein hirsipuuhun ja Jumalan rangaistuksiin suorana seurauksena ihmisen vääriin tekoihin. Kirjoitusten tarkoitus on peloitella lukijoita väärien tekojen vakavista seurauksista - olkoonkin, että tuomion lopullinen ajankohta on kuoleman jälkeen. Tällainen saarnatapa on ollut tavallista menneiden vuosisatojen herätyskristillisyydessä. Muistuttakoon se meitäkin tämän ajan kiltteihin saarnoihin tottuneita niiden tekojen vakavuudesta, jotka Jumalan silmissä ovat väärin.
