Vene lipuu järven pintaa. Airojen lavat sukeltavat tasatahdissa tyyneen veteen. Rauhallinen liplatusääni soi ympärillä. Soutaja istuu keskipenkillä ja katselee veneen perätuhdolta aukeavaa veteen piirtyvää etenemisvanaa. Selkä edellä eteenpäin. Veneestä soutaja näkee menneen, edetyn matkan ja odottaa että tuleva, edessä aukeava matka on esteetön ja vastaavanlainen.
Hiukan vastaavalla tavalla me ihmiset lähestymme nykyhetkessä tulevaisuutta. Emme soutajan tavoin näe tulevaisuutta vaan arvelemme sen sisältöä menneen, eletyn elämän, perusteella. Vaikka niin haluaisimmekin tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, emme voi sitä kuin arvella katsellen elämämme ”vesijättövanan” jälkeä.
Evankeliumin kertomuksessa (Matt. 8) Jeesus astui opetuslasten veneeseen. Järvellä nousikin sillä reissulla yhtäkkiä kova tuuli ja voimakas aallokko. Soutajat olivat peloissaan kohtalostaan. Opetuslapset saivat nähdä, että on Yksi, jolla on valta ja voima kaikkien olosuhteiden ja vaikeuksien yli. Hän on Vapahtajamme Jeesus Kristus. Kun soudamme elämämme venhettä kohden tulevia päiviä, on olennaista, että Jeesus istuu veneemme perätuhdolla. Saamme katsoa Häneen. Hän tietää tulevaisuuden ja haluaa johtaa meidät sinne Hänen kanssaan. Hän sanoo meille Sanassaan, ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman.”(Joh. 16)
Jarmo Sihvonen
Alfa & Omega
コメント