Laki sanoo pääsiäisjuhlasta:
Pidä happamattoman leivän juhla: seitsemänä päivänä syö happamatonta leipää, niinkuin minä olen sinua käskenyt, määrättynä aikana aabib-kuussa, sillä siinä kuussa sinä olet lähtenyt Egyptistä; mutta tyhjin käsin älköön tultako minun kasvojeni eteen (2 Moos 23:15).
Mooseksen laissa Herra sanoo ainakin kolme kertaa, että tyhjin käsin ei saa tulla hänen kasvojensa eteen. Ei tyhjin käsin tarkoittaa, että ihmisen on tuotava uhri Jumalalle lähestyessään häntä. Laki määräsi monenlaisia uhreja. Tärkein uhri oli syntiuhri, joka uhrattiin rikkomusten edestä.
Erilaiset eläin- ja veriuhrit olivat kuitenkin vain muistutus ihmisille heidän synneistään, jotka Jumalan edessä vaativat sovitusta.
"Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin… (Hebr 10:8)
Kaikki vanhan liiton uhrit viittasivat yhteen tulevaan uhriin, jonka Jeesus uhrasi antaessaan itsensä uhriksi meidän syntiemme edestä.
Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. (Hebr 10:14)
Meidät uuden liiton uskovat on tehty Jumalan edessä täydellisen hyväksytyiksi Jeesuksen uhrin kautta.
"heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista" (Hebr 10:17)
Aabrahamiin, Iisakiin ja Jaakobiin verrattuna meillä on etuoikeus elää uuden liiton armon aikakautta. Ottakaamme vastaan hebrealaiskirjeen kehoitussanat:
Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään,
jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,
ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija",
niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;
ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;
Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
(Hebr 10:19-25)
Täysin käsin Herran eteen
Vanhan liiton aikainen vajavainen uhrilaki, joka oli vain varjo tulevasta, on nyt täytetty. Lain mukaan ihminen sai halutessaan uhrata Jumalalle myös vapaaehtoisen uhrin kiitoksen osoitukseksi (3 Moos 7:16). Hebrealaiskirje neuvookin meille uuden liiton tavan lähestyä meidän Herraamme:
Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät.
Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy. (Hebr 13:15-16)
Kuningas Salomonin kysymys on edelleen ajankohtainen:
Tahtooko kukaan muu tänä päivänä tuoda vapaaehtoisesti, täysin käsin, lahjoja Herralle?" (1 Aik 29:5 )
Yhtykäämme siis Jaakobin veljen sanoihin:
” hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.”
Juuda 25
Petri
