Älä tee aviorikosta
Seuraavat käskyt ovat edellisen perusteella helppotajuisia jo sellaisinaan, sillä niiden yhteinen tavoite on varjella lähimmäistä kaikelta mahdolliselta vahingolta. Ne on asetettu erittäin onnistuneeseen järjestykseen. Ensiksi puhuttiin lähimmäisestä itsestään. Nyt siirrytään henkilöön, joka on aivan hänen vierellään, siihen hyvään, joka on häntä itseään kaikkein lähinnä, yhtä lihaa ja verta hänen kanssaan, nimittäin hänen aviopuolisoonsa. Mihinkään muuhun hänen omaansa koskeminen ei vahingoita häntä niin paljon kuin tähän. Siksi tässä käskyssä lausutaan selvästi, ettei ketään saa häväistä kajoamalla hänen aviopuolisoonsa. Kuten sanat kuuluvat, kysymys on ensisijaisesti aviorikoksesta.
Mutta koska meidän keskuudessamme on kaikenlaista pahaa tapaa ja rietastelua yhtenä häpeällisenä ja kuohuvana pohjasakkana, tämä käsky suuntautuu kaikkea muutakin siveettömyyttä vastaan, mitä se sitten nimeltään onkin. Kielto ei ole vain ulkonainen. Se ei kohdistu vain tekoon, vaan myös kaikenlaisiin syihin, kiihokkeisiin ja välineisiin. Sydämen, suun ja koko ruumiin on siis pysyttävä puhtaana, eivätkä ne saa antaa siveettömyydelle minkäänlaista sijaa, tukea eikä apua.
Lyhyesti sanoen käsky vaatii jokaiselta kahta asiaa. Kunkin on itse elettävä siveästi ja autettava myös lähimmäistään samaan. Jumala siis tahtoo varjella jokaisen aviopuolisoa asettamalla tämän käskyn hänelle suojaksi ja rajaksi, joka estää häneen kajoamasta.
Koska tämä käsky kuitenkin on osoitettu erityisesti juuri avioväelle ja antaa aihetta puhua avioliitosta, niin huomaa ja pidä tarkasti mielessäsi ensinnäkin se, miten ihanasti Jumala kunnioittaa ja ylistää aviosäätyä. Käskyillään hän sekä vahvistaa sen että suojelee sitä.
Siksi hän tahtoo, että myös me kunnioittamme avioliittoa, pidämme sen arvossa ja elämme siinä kuin autuaassa, Jumalan säätämässä elämänosassa. Jo alussa hän on asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten, ei haureuteen, vaan pysymään yhdessä, olemaan hedelmällisiä, synnyttämään, ruokkimaan ja kasvattamaan lapsia Jumalan kunniaksi. Siksi Jumala onkin siunannut avioliittoa mitä runsaimmin, enemmän kuin mitään muuta säätyä.
Avioelämä ei siis ole mitään intohimon leikkiä, vaan se on suuri ja jumalallisen vakava asia. Siinä on nimittäin ennen kaikkea kysymys sellaisten ihmisten kasvattamisesta, jotka palvelevat maailmaa ja auttavat sitä Jumalan tuntemiseen, autuuttavaan elämään ja kaikkiin hyveisiin, taistelemaan pahuutta ja Perkelettä vastaan.
Toiseksi sinun on tiedettävä, ettei avioliitto ole pelkästään kunniallinen, vaan myös välttämätön elämänmuoto. Jumala on vakavasti käskenyt, että miesten ja naisten on yleensä säädystä riippumatta suostuttava menemään naimisiin. Siihen he ovat luodut lukuunottamatta joitakin aivan harvoja Jumalan valitsemia poikkeuksia. Joko nämä eivät ole avioliittoon kelpaavia tai sitten Jumala on yliluonnollisen suurella lahjallaan vapauttanut heidät, niin että he pystyvät elämään siveellisesti puhtaina olematta avioliitossa. Sillä jos luonto toimii sillä tavalla kuin Jumala on sen ihmiseen istuttanut, on mahdotonta pysyä puhtaana avioliiton ulkopuolella. Liha ja veri näet pysyy lihana ja verenä; luonnollinen taipumus ja vietti vievät mukanaan. Jokainen näkee ja tuntee, miten mahdotonta sitä on vastustaa ja pidellä. Koska asia on näin, Jumala on asettanut avioliiton myös siksi, että olisi helpompi edes jonkin verran välttää siveettömyyttä. Tarkoitus on, että kukin saa oman osansa ja tyytyy siihen. Jumalan armoa tosin tarvitaan vielä siihen, että sydänkin pysyisi puhtaana.
Puhun tästä nyt nuorten tähden. Heitä on kehotettava mielellään hyväksymään avioliitto, ja heidän on ymmärrettävä, että se on autuas, Jumalalle otollinen elämänosa. Näin voitaisiin avioliitto ajan mittaan palauttaa jälleen kunniaansa, ja siten vähenisi tuo avioelämän halveksimisesta seurannut, kaikkialle maailmaan levinnyt saastainen, siveetön ja laiton elämä, joka ilmenee julkisena haureutena ja muina häpeällisinä paheina. Vanhemmat ja esivalta ovat sen vuoksi velvolliset valvomaan, että nuoret kasvatetaan kurinalaisiksi ja säädyllisiksi. Kun he ovat varttuneet täysi-ikäisiksi, heidät on naitettava Jumalan avulla ja kunniallisesti. Hän antaa avioliitoon siunauksensa ja armonsa, niin että siitä on puolisoille onnea ja iloa.
Sanottakoon vielä kaiken lisäksi ja päätökseksi, ettei tämä käsky vaadi vain sitä, että jokaisen on elettävä puhtain teoin, sanoin ja ajatuksin omassa osassaan, useimmiten siis avioliitossa, vaan että jokaisen on myös rakastettava ja arvostettava aviopuolisoaan, jonka on Jumalalta saanut. Sillä jos on määrä säilyttää avioliitto puhtaana, silloin on miehen ja vaimon yhdessä asuessaan ennen kaikkea säilytettävä keskinäinen rakkaus ja yksimielisyys, niin että he rakastavat toinen toistaan koko sydämestään ja ovat toisilleen täysin uskollisia. Tämä on nimittäin kaikkein tärkein niistä asioista, jotka synnyttävät rakkautta ja halua siveyteen. Jos menetellään niin, puhtaus seuraa itsestään eikä mitään käskyä tarvita. Siksi pyhä Paavali niin ahkerasti kehottaakin aviopuolisoita rakastamaan ja kunnioittamaan toinen toistaan.
Ison katekismuksen selityksen lyhensi Petri
Sananlaskut 29:16
Vitsa ja nuhde antavat viisautta.
Juutalaiset rabbit kutsuvat lakia aitaukseksi, jonka Jumala on antanut ihmisten suojaksi. Voimme ottaa kymmenen käskyä lakina ja laittaa ne vain vanhaan liittoon kuuluvaksi - tai voimme tallettaa käskyt sydämeemme ja rakentaa niistä sanan suojan, johon paeta kiusauksen hetkellä.
Neh 4:6
Mutta me rakensimme muuria; ja koko muuri tuli valmiiksi puoleen korkeuteensa asti, ja siitä kansa sai rohkeutta työhön.
