Näyttökuva 2012-11-23 kohteessa 14.03.
Search
  • Alfa Omega Loviisa

Yhdeksäs ja kymmenes käsky

Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta

Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu



Kukaan ei saa havitella eikä tavoitella itselleen toisen omaa, olipa kysymyksessä hänen vaimonsa, palvelusväkensä, kotinsa ja kontunsa, peltonsa, niittynsä tai karjansa. Niin ei saa tehdä, vaikka siinä käytetyt verukkeet olisivat näennäisesti moitteettomia, jos siitä on lähimmäiselle vahinkoa. Aiemmin on näet seitsemännessä käskyssä kielletty syntinä vieraan omaisuuden anastaminen tai lähimmäiselle kuuluvan omaisuuden pidättäminen. Siihen ei voi olla minkäänlaista oikeutta. Tässä käskyssä sinua kielletään sen lisäksi myös houkuttelemasta lähimmäiseltäsi mitään, vaikka pääsisitkin tavoitteeseesi maailman silmissä kunnialla eikä kukaan uskaltaisi syyttää tai moittia sinua siitä, että olisit hankkinut sen haltuusi vääryyttä tehden. Olemme nimittäin luonnostamme sellaisia, ettei kukaan soisi toiselle yhtä paljon kuin itselleen. Jokainen pyrkii haalimaan haltuunsa niin paljon kuin suinkin pystyy, muista ei ole mitään väliä.


Siksi tämä viimeinen käsky ei kohdistukaan niihin, joita maailma pitää roistoina, vaan juuri kaikkein nuhteettomimpiin; jotka ovat kiitoksen kipeitä ja haluavat käydä rehellisistä ja vilpittömistä ihmisistä. Eiväthän he muka ole vähimmässäkään määrin rikkoneet edellisiä käskyjä.


Mutta miten tuo kaikki sitten tapahtuneekin, tämä meidän tulee joka tapauksessa tietää: Jumala ei hyväksy sitä, että oman ahneutesi tyydyttämiseksi saatat lähimmäisesi puutteeseen ja riistät häneltä jotain hänelle kuuluvaa, vaikka pystyisitkin tekemään sen maailman silmissä kunniasi säilyttäen. Se on näet kätkettyä, salakavalaa pahuutta, sameissa vesissä kalastamista, kuten on tapana sanoa. Ja vaikka sitä ei voitaisikaan sanoa varastamiseksi eikä pettämiseksi, olet kuitenkin tavoittelemassa lähimmäisesi omaisuutta. Pyrit toisin sanoen viemään sen häneltä vastoin hänen tahtoaan suomatta hänelle sitä, minkä Jumala on hänelle lahjoittanut. Mutta vaikka tuomarin ja kaikkien muidenkin on pakko jättää se sinun haltuusi, Jumala ei kuitenkaan jätä. Sillä hän kyllä näkee pahan sydämesi ja maailman kavaluuden lävitse. Missä pahalle annetaan periksi sormenkin leveys, siellä se ottaa koko kyynärän. Niin sitä seuraa myös julkinen vääryys ja väkivalta.


Pitäydymme siis näiden käskyjen yleiseen merkitykseen. Niissä ensinnäkin kielletään pyrkimästä mihinkään, mikä on lähimmäiselle vahingoksi. Sellaiseen ei saa myöskään antaa apua eikä aihetta, vaan hänen on annettava pitää se, mitä omistaa. Toiseksi niissä käsketään edistämään ja ylläpitämään kaikkea, mistä voi olla hänelle hyötyä ja apua. Niinhän me toivomme itsellemmekin tehtävän. Nämä käskyt vastustavat siis erityisesti kateutta ja inhottavaa ahneutta, jotta Jumala raivaisi pois sen alkujuuren, mistä kasvavat esiin kaikki lähimmäistä vahingoittavat teot. Siksi hän ilmaiseekin asian näin selvin sanoin: "Älä tavoittele" jne. Sydämen puhtautta hän näet ennen kaikkea tahtoo, vaikka me emme tämän elämän aikana sitä pystykään saavuttamaan.



Näin olemme siis selvittäneet kymmenen käskyä, ytimen niistä Jumalan opetuksista, jotka koskevat sitä, mitä meidän tulee tehdä, jotta koko elämämme olisi hänelle otollinen. Minä kyllä puolestani olen sitä mieltä, että kahmalokaupalla riittää tekemistä, mikäli nämä käskyt aiotaan pitää, eli olla lempeitä, kärsiä ja rakastaa vihollisia, säilyttää siveellinen puhtaus, tehdä hyviä töitä sekä kaikkea muuta, mitä näistä seuraa. Mutta maailma ei pidä sellaisia tekoja minkään arvoisina eikä huomaa niitä. Nehän eivät ole harvinaislaatuisia eivätkä herätä huomiota. Niitä ei ole sidottu mihinkään erityisiin, niille omistettuihin aikoihin, paikkoihin, menoihin eikä elkeisiin, vaan tavallisiin jokapäiväisiin askareisiin, joita naapurit voivat keskenään harjoittaa. Siksi niille ei anneta mitään arvoa.


Aikoihin ei kyllä tulla esittämään sellaista oppia eikä elämäntapaa, joka olisi verrattavissa kymmeneen käskyyn. Se on niin ylevä tavoite, ettei kukaan pysty sitä ihmisvoimin saavuttamaan. Jos joku siihen yltää, hän on taivaallinen, enkelimäinen ihminen, korkealla maailman kaiken pyhyyden yläpuolella. Käy vain käsiksi käskyihin ja tutki itseäsi tarkasti, pane siihen koko voimasi ja kaikki kykysi, niin saat kyllä totisesti niin paljon tekemistä, ettet enää välitä etsiä itsellesi mitään muita tekoja etkä pyhyyttä.


"Minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka panen lapsesi vastaamaan isiensä pahoista teoista aina kolmanteen ja neljänteen polveen, jos he vihaavat minua, mutta tuhansien sukupolvien ajan osoitan armoni niille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni."

Vaikka nämä sanat varsinaisesti ovatkin lisäys ensimmäiseen käskyyn, kuten sen kohdalla kuulimme, ne on kuitenkin lausuttu kaikkia käskyjä ajatellen, sillä jokainen käsky viittaa ensimmäiseen, ja sitä kohti niiden tulee olla suunnattuja.


Käskyjen täyttämisen tulee lähteä sellaisesta sydämestä, joka pelkää yksin Jumalaa ja pitää vain hänet silmissään. Tällä tavalla Jumalaa pelkäävä ihminen pyrkii välttämään hänen vihansa ja hylkää kaiken, mikä vastustaa hänen tahtoaan. Sen sijaan hän luottaa yksin Jumalaan ja tekee hänen mielikseen kaiken, mitä hän tahtoo, koska Jumala antaa äänensä kuulua niin ystävällisen isällisenä sekä tarjoaa meille kaiken armonsa ja hyvyytensä.

Juuri tämä onkin ensimmäisen ja tärkeimmän käskyn merkitys ja oikea tulkinta. Tästä käskystä on kaikkien muiden käskyjen kummuttava esiin ja virrattava ulos. Näin ollen sanojen "sinulla ei saa olla muita jumalia" yksinkertaisin selitys on juuri tämä vaatimus: "Sinun on pelättävä ja rakastettava minua, ainoata oikeaa Jumalaasi, minuun sinun on luotettava." Sillä jos sydämen asenne Jumalaa kohtaan on tällainen, silloin se on täyttänyt ensimmäisen ja kaikki muut käskyt.


Ensimmäisen käskyn tulee siis tällä tavalla valaista kaikki muut käskyt säteillään. Siksi meidän on pujotettava tämä käsky kaikkien muiden lävitse aivan kuin seppeleen päät yhteen sitovaksi solmukohdaksi.

Kun esimerkiksi toista käskyä noudattaen pelkäämme Jumalaa emmekä väärinkäytä hänen nimeään kiroiluun, valheisiin, petoksiin emmekä muihin kieroiluihin ja konnankoukkuihin, vaan käytämme sitä oikein ja hyvin huutamalla sitä avuksi, rukoilemalla, kiittämällä ja ylistämällä, tämän kaiken synnyttää ensimmäisen käskyn mukainen rakkaus ja luottamus. Samalla tavalla on tuollaisen pelon, rakkauden ja luottamuksen ajettava ja pakotettava siihen, ettemme väheksy Jumalan sanaa, vaan sitä opettelemme, halusta kuuntelemme sekä pidämme pyhänä ja kunniassa.


Samoin toteutuvat myös kaikki seuraavat lähimmäistä koskevat käskyt ensimmäisen käskyn voimasta. Isää ja äitiä, isäntiä ja kaikkia esivallan edustajia kunnioitetaan ja totellaan Jumalan tähden eikä heidän itsensä tähden. Jos taas teet niin, osasi on isällinen armo. Samoin, yksin Jumalalle mieliksi, luottaen siihen, että hän maksaa sinulle kaiken runsain määrin takaisin, et tee lähimmäisellesi mitään pahaa, vahinkoa tai väkivaltaa etkä loukkaa häntä millään tavoin, oli sitten kysymys hänestä itsestään, hänen aviopuolisostaan, omaisuudestaan, kunniastaan tai oikeudestaan, kuten seuraavat käskyt vaativat. Et tee niin, vaikka sinulla olisikin siihen aihetta ja mahdollisuus eikä kukaan ihminen sinua siitä rankaisisi, vaan teet kaikille hyvää, autat ja edistät heidän asioitaan milloin ja missä vain voit. Näin huomaat ensimmäisen käskyn alkulähteeksi, josta käy virta kaikkien muiden käskyjen lävitse, ja siihen ne palautuvat ja siitä riippuvat. Näin on loppu ja alku liitetty toisiinsa erottamattoman lujalla siteellä.


Sellaisia tekoja Jumala vaatii ja käskee erittäin vakavasti pyhimmän vihansa ja rangaistuksensa uhalla, mutta samalla hän on liittänyt niihin mitä ihanimman lupauksen: hän tahtoo tuhlaillen vuodattaa meille kaikkea hyvyyttään ja siunaustaan. Siksi meidän on pidettävä hänen käskyjään kaikkia muita oppeja kallisarvoisempina, suurimpana aarteena, minkä Jumala on antanut.


Lutherin selityksen lyhensi Petri



39 views

Recent Posts

See All